Kappale 4 - Teoria

Site: CyberSEA training platform
Course: CyberSEA Training Course - Finnish
Book: Kappale 4 - Teoria
Printed by: Guest user
Date: Saturday, 21 November 2026, 10:44 PM

Description

Kyberturvallisuuden parhaat käytännöt ennaltaehkäisyssä

1. Johdanto

Merisektorin digitalisoituessa tehokkaiden kyberturvallisuuden parhaiden käytäntöjen tarve kasvaa yhä kriittisemmäksi. Kyberhyökkäyksillä voi olla laajalle ulottuvia seurauksia, eivätkä ne vaikuta vain suoraan kohdistuneeseen organisaatioon, vaan myös laajempaan merellisen ekosysteemin toimintaan (Akpan et al., 2022). Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat välttämättömiä haavoittuvuuksien minimoimiseksi ja merellisen toiminnan resilienssin parantamiseksi kehittyviä uhkia vastaan. Tässä kappaleessa esitetään kattava joukko kyberturvallisuuden parhaita käytäntöjä, jotka on suunniteltu estämään kyberhyökkäyksiä. Käytännöt kattavat muun muassa riskinarvioinnin, identiteetin hallinnan ja verkkoturvallisuuden strategiat.

Aloitamme tarkastelemalla riskinarvioinnin ja riskienhallintasuunnitelmien merkitystä, keskittyen riskinarvioinnin neljään vaiheeseen mahdollisten kyberturvallisuusriskiien tunnistamiseksi ja käsittelemiseksi. Luku käsittelee myös kolmannen osapuolen riskinarviointeja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä nykyisessä yhä verkottuneemmassa merellisessä ekosysteemissä, jossa haavoittuvuudet voivat syntyä toimittajista, urakoitsijoista ja muista ulkoisista kumppaneista.

Kappaleessa käsitellään identiteetin hallintaa, keskittyen siihen, kuinka identiteetin ja pääsyn hallinnan (IdAM) viitekehykset, valtuutettujen käyttäjien hallinta sekä turvalliset todennus- ja valtuutusprosessit varmistavat, että vain valtuutetuilla henkilöillä on pääsy kriittisiin järjestelmiin. Ohjelmistopäivitykset, palomuurit ja salaus käsitellään perusvälineinä, joilla suojataan järjestelmiä ja tietoja kyberuhkia vastaan.

Lisäksi kappaleessa korostetaan kyberturvallisuushygienian merkitystä sekä aluksella että maissa työskenteleville henkilöille, havainnollistaen, kuinka johdonmukaiset kyberturvallisuuskäytännöt voivat vähentää inhimillisiä virheitä ja vahvistaa turvallisuutta. Tarkastelemme myös IDS/IPS-järjestelmien, lohkoketjun ja tekoälyn, roolia kyberturvallisuuden puolustuksen vahvistamisessa merisektorilla (Kaur et al., 2023). Lopuksi käymme läpi lieventämisstrategioita laajentamalla Maerskin tapaustutkimusta, keskittyen NotPetya-hyökkäyksestä opittuihin läksyihin ja sen jälkeen toteutettuihin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin.


2. Riskinarviointi ja riskienhallintasuunnitelmat

Kyberriskien arviointi on keskeinen osa merialusten kyberturvallisuuden ylläpitoa. Sen avulla tunnistetaan, arvioidaan ja vähennetään sekä IT- että OT-järjestelmiin liittyviä riskejä aluksella (International Maritime Organization, 2017). Prosessi sisältää systemaattisen arvioinnin mahdollisista uhista, haavoittuvuuksista, vaikutuksista ja todennäköisyyksistä sekä sen jälkeen sopivien riskienhallintatoimenpiteiden määrittämisen. Riskinarviointi ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan jatkuva prosessi, joka tulee päivittää säännöllisesti uhkien ja teknologioiden kehittyessä.

Tässä yhteydessä strukturoitu lähestymistapa on olennaista, ja se koostuu neljästä päävaiheesta: esiarviointitoimet, aluksen arviointi, jälkipuinti ja raportointi sekä valmistajan jälkipuinti. Jokainen vaihe rakentuu edellisen päälle varmistaen kattavan ja tehokkaan riskien arvioinnin. Lisäksi kolmannen osapuolen tekemät riskinarvioinnit voivat tarjota erikoisosaamista ja auttaa organisaatioita saamaan syvällisemmän ymmärryksen kyberturvallisuusasemastaan.

Alla oleva teksti kuvaa riskinarviointiprosessin keskeiset elementit aina valmistelusta yksityiskohtaiseen raportointiin ja jatkuvaan yhteistyöhön järjestelmävalmistajien kanssa. Se tarjoaa tiekartan alusten omistajille ja operaattoreille suojautumiseen ja kyberturvallisuusjärjestelmien resilienssin varmistamiseen..

Riskinarviointi: Ymmärrys riskitekijöiden välisestä suhteesta

Kattava riskinarviointi alkaa vasta sen jälkeen, kun uhkat, haavoittuvuudet, vaikutukset ja todennäköisyydet on arvioitu. Se on jatkuva prosessi, joka tulee tarkistaa säännöllisesti, jotta tulokset pysyvät ajantasaisina. Riski määritellään kertomalla tapahtuman todennäköisyys sen mahdollisella vaikutuksella.

Riskinarvioinnin neljä vaihetta

Vaihe 1: Esiarviointitoimet

Riskinarvioinnit koskevat sekä uusia että olemassa olevia aluksia, mukaan lukien käytettyjä laivoja, jotka liittyvät laivastoon. Kyberriskinarvioinnit ovat monimutkaisia ja saattavat vaatia kolmannen osapuolen apua. Esiarviointitoimiin kuuluu muun muassa:

  • IT- ja OT-järjestelmien dokumentaation tarkastelu mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi, esimerkiksi CIA-mallin avulla
  • Kriittisten laitteiden valmistajien tunnistaminen riskin perusteella.
  • Yhteyksien luominen näiden valmistajien kyberturvallisuuskontaktien kanssa.
  • Aluksen huolto- ja tukidokumentaation tarkastelu.
  • IT-/OT-huoltoon liittyvien sopimusvelvoitteiden tarkastelu.

Vaihe 2: Aluksen arviointi

Riskinarvioinnissa järjestelmän riskit arvioidaan systemaattisesti. Siinä otetaan huomioon uhkat, haavoittuvuudet, todennäköisyys ja vaikutus analysoimalla jokainen järjestelmä erikseen. Tarkkuuden varmistamiseksi on tärkeää tuntea järjestelmän toiminnallisuus, tiedon kulku sekä yhteydet (langalliset ja langattomat). Tämä vaihe saattaa edellyttää eri yrityksen henkilöstön, laitevalmistajien ja ulkoisten kyberturvallisuusasiantuntijoiden panosta. Myös esimerkiksi jaetut verkon tulostimet voivat muodostaa haavoittuvuuden. Riskinarvioinnit tehdään jokaiselle järjestelmälle erikseen, mutta ne tulisi käsitellä kokonaisvaltaisesti, ottaen huomioon järjestelmien keskinäiset yhteydet sekä riskienhallintatoimenpiteiden kustannustehokkuus. Arviointiin voi sisältyä myös koko kyberinfrastruktuurin, kuten palomuurien, reitittimien ja muiden turvallisuusteknologioiden konfiguraation tarkastelu.

Vaihe 3: Jälkipuinti ja raportointi

Lopullisen riskinarviointidokumentin tulee olla yksityiskohtainen ja johdonmukainen, ja sen tulee kuvata, miten riskit on arvioitu ja miten niitä hallitaan. Prosessi on iteratiivinen, ja erilaisia riskienhallintatoimenpiteitä arvioidaan optimaalisen ratkaisun löytämiseksi ottaen huomioon lainsäädännölliset vaatimukset, riskinsietokyky, toteutettavuus ja kustannukset. Kolmannen osapuolen tekemissä arvioinneissa raporttiin sisältyy tyypillisesti:

  • Tiivistelmä löydöksistä, suosituksista ja aluksen turvallisuusprofiilista.
  • Teknisiä havaintoja, mukaan lukien haavoittuvuudet ja niiden mahdolliset vaikutukset.
  • Priorisoitu toimenpidelista, joka perustuu tehokkuuteen, kustannuksiin ja soveltuvuuteen.
  • Liitteenä täydentävät tiedot teknisistä yksityiskohdista ja penetraatiotestien tuloksista.
  • Liitteet, jotka sisältävät kuvauksen arviointitoimenpiteistä ja käytetyistä työkaluista.

Vaihe 4: Valmistajan jälkipuinti

Kun aluksen omistaja on tarkastellut ja arvioinut havainnot, mahdolliset kriittiset asiat voidaan välittää järjestelmävalmistajille korjaustoimenpiteitä varten. Tämä yhteistyö auttaa tunnistamaan sopivat korjaavat toimenpiteet ja varmistamaan haavoittuvuuksien kattavan korjaamisen.

3. Kolmannen osapuolen riskinarvioinnit

Jos organisaation sisäiset kyberturvallisuusresurssit eivät ole riittäviä, kolmannen osapuolen riskinarvioinnit voivat olla erittäin hyödyllisiä. Näihin arviointeihin voi sisältyä esimerkiksi penetraatiotestaus, jonka avulla arvioidaan, vastaako organisaation turvallisuus sen kyberstrategiaa. Penetraatiotestit simuloivat todellisia kyberhyökkäyksiä ja voivat sisältää myös sosiaalisen manipuloinnin (social engineering) tai fyysisen turvallisuuden rikkomisen. Jos testaus kohdistuu OT-järjestelmiin, tulee käyttää passiivisia menetelmiä, kuten lähetetyn datan skannausta, jotta järjestelmien toiminta ei vaarannu. Kolmannen osapuolen riskinarvioinnit ovat erityisen hyödyllisiä organisaatioille, joilla on rajalliset resurssit, sillä ne tarjoavat erikoisosaamista kyberriskien hallintaan ja vähentämiseen.

Penetraatiotestaus on luonteeltaan tunkeilevampi ja kalliimpi, ja sitä käytetään vain erityistilanteissa. Laajemman ja kustannustehokkaamman kuvan saamiseksi organisaation kyberympäristöstä voidaan käyttää esimerkiksi omaisuuslöydön (asset discovery), verkkoarkkitehtuurin tarkastelun ja haavoittuvuustarkastusten yhdistelmää. Kaikki kolmannen osapuolen toimet tulee koordinoida huolellisesti turvallisuuden ja koko laivaston tietoisuuden varmistamiseksi (National Institute of Standards and Technology, 2015).

4. Identiteetin hallinta ja fyysinen turvallisuus

Tässä osiossa käsitellään identiteetin hallinnan, autentikoinnin ja fyysisen turvallisuuden merkitystä sekä esitellään strategioita riskien tehokkaaseen vähentämiseen selkeästi määriteltyjen prosessien ja työkalujen avulla. Merenkulun kyberturvallisuuden kontekstissa identiteetin ja pääsyn hallinta on keskeistä, koska se vähentää luvattoman pääsyn aiheuttamia riskejä tietoon ja järjestelmiin. Identiteetin varmistamisen ja fyysisen turvallisuuden toimenpiteiden eheys auttaa ehkäisemään kyberhyökkäyksiä ja suojaamaan kriittisiä kohteita. 

5. Identiteetin ja pääsyn hallinta

Tehokas identiteetin ja pääsyn hallinta (IAM) ohjaa, kenellä on pääsy arkaluonteisiin tietoihin ja järjestelmiin. Tämä koskee sekä sisäisiä että ulkoisia käyttäjiä ja auttaa estämään luvattoman pääsyn, joka voisi tarjota kyberrikollisille reitin järjestelmän haavoittuvuuksien hyödyntämiseen. Keskeisiä hallintakeinoja, joita kannattaa ottaa huomioon, ovat:

  • Identiteetin varmistaminen, autentikointi ja valtuutus
  • Erityiskäyttäjien (privileged users) hallinta
  • Identiteetin ja pääsyn hallintakehykset (IdAM)

6. Identiteetin varmistaminen, autentikointi ja valtuutus

Nämä prosessit varmistavat, että järjestelmiin ja resursseihin pääsevät vain lailliset käyttäjät:

Varmistus (verification): Prosessi, jossa vahvistetaan käyttäjän henkilöllisyys esimerkiksi HR-prosessien tai muiden tunnettujen henkilötietojen perusteella.

Autentikointi (authentication): Varmistetaan, että käyttäjä on todella se, joka hän väittää olevansa, yleensä käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla.

Valtuutus (authorization): Määritellään, mitä oikeuksia vahvistetulla käyttäjällä on järjestelmässä, esimerkiksi mitä tietoja hän voi tarkastella, muokata tai poistaa.

Turvallisuuden parantamiseksi on tärkeää hallita pääsyä vahvojen varmistusmekanismien avulla ja suojata erityiskäyttäjätilit, kuten ylläpitäjätilit, jotka vaativat lisäsuojauksia, kuten monivaiheista tunnistautumista (MFA). MFA yhdistää useita autentikointimuotoja, esimerkiksi salasanan ja fyysisen tokenin, lisäten turvallisuutta ja vähentäen luvattoman pääsyn todennäköisyyttä. MFA on erityisen suositeltava etäyhteyksien ja erityiskäyttäjätilien hallinnassa, ja sitä tulisi harkita kaikissa järjestelmissä, joissa se on mahdollista.

Jos etäyhteyksiä tarvitaan, on tärkeää minimoida haavoittuvuudet käyttämällä verkkosegmentointia ja rajoittamalla etätoiminnot vain välttämättömiin tehtäviin. Etäyhteys tarjoaa hyökkääjille helposti hyödynnettävän sisäänpääsyn, joten tämän pääsyn vähentäminen alentaa merkittävästi kyberhyökkäysten riskiä.

7. Etuoikeutettujen käyttäjien hallinta

Etuoikeutetut käyttäjätilit tarjoavat laajat hallintaoikeudet järjestelmiin, minkä vuoksi ne ovat erityisen houkuttelevia hyökkääjien kohteita. Strategiat, kuten erillisten käyttäjätilien käyttö hallinnollisiin tehtäviin ja päivittäiseen käyttöön, etuoikeutettujen käyttäjien toimien kattava lokitus ja valvonta sekä salasananhallintaohjelmien hyödyntäminen, ovat keskeisiä keinoja sisäisten uhkien ja luvattoman käytön estämisessä.

8. Identiteetin- ja pääsynhallinta (IdAM)

IdAM on prosessi, jolla varmistetaan, että vain valtuutetut käyttäjät pääsevät käsiksi järjestelmiin ja tietoihin. Se sisältää kirjautumisyritysten seurannan, toistuvien epäonnistuneiden kirjautumisyritysten hidastamisen brute force -hyökkäysten estämiseksi sekä kriittisten järjestelmien käyttöoikeuksien auditoinnin. NCSC:n ja NISTin kaltaisten organisaatioiden standardien mukaiset IdAM-käytännöt auttavat kehittämään kattavan pääsynhallintakehyksen.

Osana IdAMia on huomioitava myös fyysinen turvallisuus. Fyysinen turvallisuus on keskeistä, jotta luvaton pääsy aluksen OT-järjestelmiin (Operational Technology) ja laitteisiin voidaan estää. Hyökkääjät voivat hyödyntää fyysistä pääsyä järjestelmien vaarantamiseen, vahinkojen aiheuttamiseen tai tiedon varastamiseen. Ulkopuolisten tahojen tiukka valvonta, kulkukorttien huolellinen hallinta sekä ajantasaisen laiteluettelon ylläpitäminen ovat tärkeitä keinoja kriittisen infrastruktuurin suojaamiseksi.

Kaikessa kriittisessä infrastruktuurissa tulisi noudattaa Zero Trust -lähestymistapaa. Zero Trust -mallissa oletetaan, ettei mikään käyttöpyyntö ole lähtökohtaisesti luotettava, vaikka se tulisi verkon sisältä. Malli edellyttää käyttäjien uudelleenautentikointia jokaisen resurssin yhteydessä, mikä estää hyökkääjiä liikkumasta sivusuunnassa järjestelmässä murtautumisen jälkeen. Tämä lähestymistapa on erityisen tehokas sisäisiin hyökkäyksiin ja luvattomaan käyttöön liittyvien riskien hallinnassa.

Toteuttamalla vahvat identiteetin- ja fyysisen turvallisuuden hallintakeinot organisaatiot voivat merkittävästi parantaa kyberturvallisuuttaan, vähentää luvattoman käytön riskiä ja varmistaa sekä järjestelmien että fyysisten omaisuuserien tehokkaan suojauksen.

9. Ohjelmistopäivitykset, palomuurit ja salaus

Kyberturvallisuuden näkökulmasta tieto on yrityksille kriittinen voimavara, erityisesti merenkulun kaltaisilla aloilla, joissa tieto voi sisältää esimerkiksi anturimittauksia, navigointitietoja tai käyttäjien henkilötietoja. Tietojen ja järjestelmien suojaamiseksi on otettava käyttöön tehokkaita hallinta- ja suojaustoimenpiteitä. Keskeisiä huomioon otettavia tekijöitä ovat tietojen tallennus- ja käsittelykäytäntöjen yhdenmukaisuus turvallisuuskontrollien kanssa sekä suojattavien kohteiden tunnistaminen, kuten arkaluonteinen tieto tai kriittinen infrastruktuuri.

10. Tiedonhallinta ja tietoturva

Sen ymmärtäminen, mitä tietoa järjestelmissä tallennetaan, käsitellään ja käytetään, on olennaista oikeiden tietoturvatoimenpiteiden määrittämiseksi. Tämä sisältää tiedon tyypin tunnistamisen (esimerkiksi henkilötiedot, arkaluonteinen tai luottamuksellinen tieto), järjestelmän, jossa tietoa käsitellään, sekä mahdolliset vaikutukset, jos tieto varastetaan, katoaa tai muuttuu. Tietoturvakäytäntöihin tulisi sisältyä tietovarantojen rekisterin ylläpito sekä lainsäädännön, kuten GDPR:n, noudattamisen varmistaminen henkilötietojen osalta.

11. Salaus ja VPN-yhteydet

Salaus on keskeinen keino arkaluonteisen tiedon suojaamisessa sekä siirron aikana että levossa. Salaus muuntaa tiedon lukukelvottomaan muotoon, jolloin tieto pysyy suojattuna, vaikka se joutuisi siepatuksi. Tallennettavan tiedon salauksessa tulisi käyttää nykyaikaisia algoritmeja, kuten AES, TLS 1.2/1.3 ja SHA-2, sillä vanhentuneet algoritmit (esim. MD5, TripleDES) eivät enää tarjoa riittävää suojaustasoa.

Salaus tiedonsiirrossa: Erityisen tärkeää verkkoliikenteessä, sillä salattu tieto on huomattavasti vaikeampaa siepata tai väärentää.

Virtuaalinen erillisverkko (VPN): VPN on keskeinen tietoturvatoimenpide, joka tarjoaa salatun viestintäkanavan ja suojaa käyttäjiä salakuuntelulta. VPN-yhteyksiä käytetään yleisesti etäyhteyksissä verkkoihin ja kriittisiin järjestelmiin.

12. Turvallisuus osana suunnittelua

Tietoturvallisuus tulisi integroida jo verkkojen ja järjestelmien suunnitteluvaiheessa, jotta infrastruktuurista saadaan mahdollisimman kestävä ja häiriönsietokykyinen. Tämä sisältää:

  • Turvalliset ohjelmistokehityskäytännöt haavoittuvuuksien ehkäisemiseksi.
  • Sen varmistamisen, että järjestelmät ovat helposti palautettavissa vikatilanteista tai hyökkäyksistä.
  • Järjestelmäarkkitehtuurin, joka tukee tietoturvaa.
  • Päivitysten säännöllisen käyttöönoton sekä uusien ohjelmistoversioiden testauksen järjestelmien eheyden varmistamiseksi.

13. Verkkosegmentointi

Verkkosegmentointi on tehokas keino vähentää riskiä, että hyökkäys leviää koko verkkoon. Jakamalla verkko erillisiin segmentteihin voidaan eristää kriittiset järjestelmät, kuten OT-verkot (Operational Technology), vähemmän suojatuista järjestelmistä, kuten Wi-Fi-verkoista. Tämä pienentää hyökkäyspintaa ja rajoittaa mahdollisia vahinkoja tietoturvaloukkauksen sattuessa.

14. Palomuurit

Palomuureja käytetään verkon sisään- ja ulosmenevän liikenteen valvontaan ja hallintaan tietoturvakäytäntöjen mukaisesti. Palomuurien käyttöönotto eri verkkosegmenteissä auttaa estämään luvattoman pääsyn järjestelmiin ja suojaa kriittisiä resursseja.

15. Ohjelmistojen ja kriittisten järjestelmien päivittäminen

Ohjelmistojen säännöllinen päivittäminen on välttämätöntä, sillä päivitykset sisältävät usein tietoturvakorjauksia tunnettuja haavoittuvuuksia vastaan. On tärkeää varmistaa, että järjestelmät käyttävät uusimpia ohjelmistoversioita ja että päivitykset asennetaan viipymättä hyväksikäyttöjen estämiseksi. Tapauksissa, joissa IT- ja OT-järjestelmät, ohjelmistot tai kyberturvallisuuspalvelut on ulkoistettu kolmansille osapuolille, yritysten on varmistettava, että palveluntarjoajien tietoturvataso vastaa vaadittuja standardeja. Palveluntarjoajien tulisi toimittaa säännöllisesti tietoa päivityksistä ja suoritetuista tietoturvatarkastuksista.

Keskittymällä näihin kyberturvallisuuskäytäntöihin – tiedonhallintaan, salaukseen, VPN-yhteyksiin, Secure by Design -periaatteisiin, verkkosegmentointiin ja säännöllisiin ohjelmistopäivityksiin – organisaatiot voivat parantaa suojaustaan kyberuhkia vastaan sekä varmistaa kriittisten tietojen ja järjestelmien luottamuksellisuuden, eheyden ja saatavuuden.

16. Kyberturvallisuus aluksilla ja maissa toimivalle henkilöstölle

Kyberturvallisuus on keskeinen huolenaihe sekä aluksilla että maissa työskentelevälle henkilöstölle merenkulun alalla. Alusten elektroniset järjestelmät, kuten navigointi-, ohjaus- ja viestintäjärjestelmät, ovat alttiita häiriöille ja kyberhyökkäyksille, jotka voivat johtua joko tahallisista tai tahattomista tapahtumista. Näiden riskien vähentämiseksi ja järjestelmien turvallisuuden sekä toiminnan varmistamiseksi on olennaista noudattaa hyviä ”kyberhygienian” käytäntöjä.

Kyberhygienia

Aivan kuten yksityishenkilöt suojaavat omia laitteitaan viruksilta ja kyberuhilta (esimerkiksi asentamalla virustorjuntaohjelmia ja välttämällä epäilyttävien sähköpostiliitteiden avaamista), vastaavia varotoimia on noudatettava myös alusten järjestelmien osalta. Navigaattorin ja muun henkilöstön rooliin kuuluu kyberriskien aktiivinen hallinta ja vähentäminen, järjestelmien toimintakyvyn varmistaminen sekä varautuminen mahdollisiin kyberuhkiin ja -häiriöihin liittyviin tilanteisiin.

Kyberuhkia on kaksi päätyyppiä:

  • Tahattomat tapahtumat: Näihin voi kuulua esimerkiksi tilanne, jossa miehistön jäsen häiritsee vahingossa GPS-signaalia työskennellessään toisen järjestelmän parissa, tai siirtää tietämättään haittaohjelman USB-muistitikun kautta.
  • Tahalliset hyökkäykset: Näissä järjestelmiä manipuloidaan tarkoituksellisesti vahingollisissa aikeissa, kuten lastitietojen muuttamiseksi tai kyberhyökkäyksen toteuttamiseksi aluksen toiminnan häiritsemiseksi tai kaupallisen hyödyn saavuttamiseksi.

Vaikka laajamittaiset kyberhyökkäykset ovat suhteellisen harvinaisia, pienemmät toimintaa häiritsevät tapaukset ovat yleisempiä, mutta suurelta osin ennaltaehkäistävissä. Hyvä kyberhygienia vähentää merkittävästi tällaisten tapahtumien todennäköisyyttä. Noudattamalla tehokkaita kyberturvallisuuskäytäntöjä, kuten tietoisuuden lisäämistä, koulutusta ja tiukkoja toimintamenettelyjä, riskejä voidaan olennaisesti pienentää.

Kyberhygenian rooli

Kyberhygienia tarkoittaa joukkoa parhaita käytäntöjä ja toimintatapoja, joiden tavoitteena on minimoida kyberturvallisuusriskit. Alusten järjestelmien osalta tähän sisältyy:

  • Tietoisuus: Sen varmistaminen, että sekä aluksella että maissa työskentelevä henkilöstö on tietoinen kyberriskeistä ja omista vastuistaan niiden hallinnassa. Koulutusta tulisi järjestää säännöllisesti, jotta mahdolliset uhat ja turvalliset toimintatavat tulevat tutuiksi.
  • Menettelytapojen noudattaminen: Vakiintuneiden riskienhallinta- ja järjestelmien suojauskäytäntöjen noudattaminen, mukaan lukien virustorjuntaohjelmien käyttö, turvalliset tiedostonsiirtokäytännöt sekä pääsyn rajoittaminen kriittisiin järjestelmiin.
  • Poikkeamien raportointi: Miehistön ja henkilöstön tulee olla valppaita ja ilmoittaa kaikista poikkeamista, tietoturvaloukkauksista tai epäilyttävistä toiminnoista. Nopea raportointi auttaa rajoittamaan vahinkoja ja mahdollistaa ripeät korjaavat toimenpiteet.
Kyberturvallisuuteen liittyvät vastuut

Vastuu kyberturvallisuuden varmistamisesta jakautuu koko arvoketjuun, mukaan lukien alusten omistajat, järjestelmien käyttäjät, toimittajat, laivanisännöitsijät ja operaattorit. Keskeisiä rooleja ovat:

  • Ylin johto: Vastaa kokonaisuudessaan kyberturvallisuudesta, riskienhallintakäytäntöjen määrittelystä sekä siitä, että organisaatiolla on riittävät resurssit kyberturvallisuusprotokollien käyttöönottoon ja ylläpitoon.
  • IT- ja teollisen automaation henkilöstö: Vastaa toimintamenettelyjen laatimisesta ja toimeenpanosta, omaisuuden suojaamisesta sekä tietojärjestelmien turvaamisesta. Heidän tehtävänään on myös kriittisten järjestelmien valvonta ja suojaaminen haavoittuvuuksilta.
  • Laivastonhallinta, miehistö ja maissa työskentelevä henkilöstö: Heidän vastuullaan on johdon määrittämien kyberturvallisuuskäytäntöjen ja -menettelyjen noudattaminen. Lisäksi heidän tulee ylläpitää omaa tietoturvatietoisuuttaan ja osallistua säännöllisiin koulutuksiin pysyäkseen ajan tasalla kyberturvallisuuden parhaista käytännöistä. Mahdollisista poikkeamista tai häiriöistä on ilmoitettava viipymättä asianomaisille tahoille.
Kyberhygienian integrointi turvallisuusjohtamiseen

Kyberhygienia tulisi integroida osaksi olemassa olevia turvallisuusjohtamisen viitekehyksiä, kuten kansainvälistä turvallisuusjohtamiskoodia (International Safety Management, ISM), kansainvälistä alusten ja satamien turvallisuuskoodia (International Ship and Port Facility Security, ISPS) sekä aluksen turvallisuusjohtamisjärjestelmää (Safety Management System, SMS). Yhdenmukaistamalla kyberturvallisuuskäytännöt vakiintuneiden turvallisuusjohtamisprotokollien kanssa varustamot voivat parantaa toimintansa kokonaisvaltaista häiriönsietokykyä.

17. Huipputason teknologiat (State-of-the-art technologies)

Merenkulun alan kehittyessä toiminta digitalisoituu yhä enemmän, mikä luo sekä uusia mahdollisuuksia että haavoittuvuuksia. Kasvaviin kyberturvallisuushaasteisiin vastaamiseksi ala hyödyntää laajaa joukkoa kehittyneitä teknologioita kriittisen infrastruktuurin ja toimintojen suojaamisessa. Tässä kappaleessa tarkastellaan huipputason teknologioita, jotka mullistavat merenkulun kyberturvallisuutta, mukaan lukien tunkeutumisen havaitsemis- ja estojärjestelmät (IDS/IPS), lohkoketjuteknologia sekä tekoäly (Artificial Intelligence, AI).

Nämä teknologiat tarjoavat uusia keinoja uhkien havaitsemiseen, tiedon eheyden varmistamiseen ja uhkiin reagoinnin automatisointiin, auttaen merenkulun toimijoita pysymään askeleen edellä kyberrikollisia.

Tunkeutumisen havaitsemis- ja estojärjestelmät (IDS/IPS)

Mitä IDS ja IPS ovat?

Tunkeutumisen havaitsemisjärjestelmät (Intrusion Detection Systems, IDS) ja tunkeutumisen estojärjestelmät (Intrusion Prevention Systems, IPS) ovat kaksi keskeistä kyberturvallisuustyökalua, joita käytetään verkkojen ja järjestelmien valvontaan ja suojaamiseen haitalliselta toiminnalta.

  • IDS: IDS valvoo verkkoliikennettä ja järjestelmien toimintaa tunnistaakseen epäilyttävän toiminnan ja hälyttää tietoturvahenkilöstöä mahdollisista uhkista. IDS toimii pääasiassa passiivisesti, eli se ei puutu toimintaan suoraan, vaan tuottaa hälytyksiä jatkotutkintaa varten (Sikos, 2020).
  • IPS: IPS menee askeleen pidemmälle estämällä aktiivisesti haitallisen toiminnan. Se ei ainoastaan havaitse hyökkäyksiä, vaan toteuttaa automaattisia toimenpiteitä niiden torjumiseksi, kuten epäilyttävien verkkoyhteyksien katkaisemisen tai liikenteen estämisen tunnetuista haitallisista IP-osoitteista.

IDS/IPS merenkulun alalla

Merenkulun alalla IDS- ja IPS-järjestelmillä on keskeinen rooli verkkojen suojaamisessa laajaa kyberuhkien kirjoa vastaan. Näihin kuuluvat hyökkäykset alusten järjestelmiä, satamatoimintoja ja logistiikkaverkkoja vastaan. Aluksilla ja satamainfrastruktuurissa käytettävien IoT-laitteiden (Internet of Things) määrän kasvu tekee IDS/IPS-ratkaisuista välttämättömiä reaaliaikaisten uhkien tunnistamisessa (Akpan et al., 2022).

  • Reaaliaikainen uhkien havaitseminen: IDS/IPS-ratkaisut voivat valvoa aluksen verkkoa epätavallisen toiminnan varalta, kuten luvattomien pääsy-yritysten osalta kriittisiin järjestelmiin (esim. navigointi- ja viestintäjärjestelmiin), mikä voi viitata kyberhyökkäykseen.
  • Automaattinen reagointi häiriötilanteisiin: IPS:n avulla merenkulun organisaatiot voivat automatisoida reagoinnin kyberuhkiin. Esimerkiksi havaittaessa mahdollinen haittaohjelmahyökkäys aluksen navigointijärjestelmää vastaan IPS voi välittömästi eristää kyseisen järjestelmän estääkseen uhan leviämisen aluksen verkossa.
  • Liikenteen analysointi ja poikkeamien tunnistaminen: Analysoimalla verkkoliikennettä ja tunnistamalla poikkeamia normaalista toiminnasta IDS/IPS-järjestelmät voivat havaita varhaisia merkkejä kyberhyökkäyksistä, kuten palvelunestohyökkäyksistä (DDoS) tai kiristyshaittaohjelmista.

Haasteet ja huomioitavat seikat

Vaikka IDS/IPS-järjestelmät ovat tehokkaita työkaluja, niiden toimivuus merenkulun alalla riippuu meriverkkojen koosta ja monimutkaisuudesta. Monet alukset toimivat etäisissä ja vaativissa olosuhteissa, mikä voi aiheuttaa haasteita verkkokaistanleveyden ja järjestelmäintegraation osalta. Lisäksi virheelliset hälytykset (false positives), joissa normaali liikenne tulkitaan haitalliseksi, voivat häiritä kriittisiä toimintoja, ellei niitä hallita huolellisesti.

Lohkoketjuteknologia merenkulun kyberturvallisuudessa

Mitä lohkoketju on?

Lohkoketju (blockchain) on hajautettu ja jaettu tilikirjateknologia, joka mahdollistaa turvallisen, läpinäkyvän ja muuttumattoman tiedonhallinnan. Lohkoketjuun tallennetut tapahtumat ja tietomerkinnät suojataan kryptografisesti ja tallennetaan lohkoihin, joista jokainen uusi lohko linkittyy edelliseen muodostaen ketjun (tästä nimitys ”lohkoketju”).

Lohkoketjun sovellukset merenkulun kyberturvallisuudessa

Lohkoketjun ainutlaatuiset ominaisuudet tekevät siitä hyvin soveltuvan merenkulun kyberturvallisuushaasteiden ratkaisemiseen. Alalla kohdataan haasteita erityisesti tiedon eheyden, läpinäkyvyyden ja luottamuksen osalta. Lohkoketju voi vastata näihin tarjoamalla väärentämättömän tavan tiedon käsittelyyn (Sanchez-Gonzalez et al., 2019).

  • Turvallinen ja läpinäkyvä toimitusketjun hallinta: Lohkoketju voi parantaa merikuljetusten toimitusketjujen turvallisuutta ja läpinäkyvyyttä. Toimitusketjun jokainen vaihe lastin lähetyksestä satamaan saapumiseen ja toimitukseen voidaan kirjata lohkoketjuun, jolloin tietojen manipulointi ilman havaitsemista on käytännössä mahdotonta. Tämä auttaa ehkäisemään petoksia, varkauksia ja lastitietojen katoamista.
  • Aluksella syntyvän tiedon suojaaminen: Alukset voivat tallentaa keskeistä tietoa, kuten lokikirjoja, huoltotietoja ja turvallisuusraportteja lohkoketjuun tiedon eheyden varmistamiseksi. Koska tietoa ei voida muuttaa tallentamisen jälkeen, se tarjoaa luotettavan ja auditoitavan historian aluksen toiminnasta.
  • Älysopimukset: Lohkoketjuun perustuvat älysopimukset mahdollistavat sopimusten automaattisen toimeenpanon merenkulun eri osapuolten välillä. Esimerkiksi satamaviranomaiset ja varustamot voivat käyttää älysopimuksia suorittamaan automaattisesti maksuja tai purkutoimenpiteitä, kun ennalta määritellyt ehdot täyttyvät.
  • Suoja tiedon manipulointia vastaan: Merenkulun toiminnot perustuvat laajaan digitaaliseen tietoon, kuten alusten sijaintitietoihin, lastiluetteloihin ja ympäristötietoihin. Lohkoketju tarjoaa muuttumattoman tilikirjan näiden tietojen tallentamiseen ja varmistaa, etteivät haitalliset toimijat voi muokata niitä.

Lohkoketjun haasteet merenkulun kyberturvallisuudessa

Eduistaan huolimatta lohkoketjuteknologian käyttöönotto merenkulussa kohtaa haasteita, kuten skaalautuvuus, integraatio olemassa oleviin järjestelmiin ja sääntelyyn liittyvä hyväksyntä. Lisäksi lohkoketjun hajautettu luonne voi monimutkaistaa hallintaa ja vastuunjakoa, kun mukana on useita eri osapuolia.

Tekoäly (AI) merenkulun kyberturvallisuudessa

Mitä tekoäly on?

Tekoäly (Artificial Intelligence, AI) tarkoittaa ihmisen älykkyyden jäljittelyä koneissa, jotka on ohjelmoitu ajattelemaan, oppimaan ja ratkaisemaan ongelmia. Tekoälyyn kuuluvat muun muassa koneoppiminen (machine learning, ML), luonnollisen kielen käsittely (natural language processing, NLP) ja konenäkö, joiden avulla järjestelmät voivat käsitellä suuria tietomääriä, tunnistaa kaavoja ja tehdä päätöksiä ilman suoraa ihmisen ohjausta.

Tekoälyn sovellukset merenkulun kyberturvallisuudessa

Tekoälystä on tulossa yhä merkittävämpi työkalu kyberuhkien tunnistamisessa ja hallinnassa merenkulun alalla. Sen kyky käsitellä suuria tietoaineistoja ja tehdä älykkäitä päätöksiä tekee siitä erityisen soveltuvan monimutkaisten uhkien havaitsemiseen ja reagointien automatisointiin (Kaur et al., 2023).

  • Uhkatunnistus ja reagoinnin automaatio: Tekoälypohjaiset järjestelmät voivat analysoida suuria määriä verkkoliikennettä ja alusten järjestelmistä kerättyä dataa tunnistaakseen uusia uhkia, kuten haittaohjelmia, kiristyshaittaohjelmia ja tietojenkalasteluyrityksiä. Oppimalla jatkuvasti aiemmasta datasta tekoäly parantaa kykyään havaita myös nollapäivähyökkäyksiä, jotka voivat jäädä perinteisiltä järjestelmiltä huomaamatta.
  • Ennakoiva analytiikka riskienhallinnassa: Tekoälyä voidaan hyödyntää merenkulkuorganisaation IT-infrastruktuurin mahdollisten haavoittuvuuksien ennakointiin. Analysoimalla historiatietoa ja tunnistamalla toistuvia malleja tekoälymallit voivat ennustaa riskejä, kuten järjestelmämurtoja tai vikaantumisia, ja mahdollistaa ennakoivat toimenpiteet.
  • Poikkeamien tunnistaminen meriverkoissa: Tekoäly voi valvoa verkkoliikennettä reaaliaikaisesti ja tunnistaa poikkeamia, jotka viittaavat haitalliseen toimintaan, vaikka ne eivät vastaisi tunnettuja hyökkäysmalleja. Esimerkiksi tekoäly voi havaita hienovaraisia muutoksia liikennemalleissa, jotka viittaavat tietojen luvattomaan siirtoon, ja hälyttää tietoturvatiimit ennen merkittävien vahinkojen syntymistä.
  • Tekoälypohjaiset kyberturvallisuusavustajat: Tekoälyyn perustuvat avustajat voivat tarjota reaaliaikaisia tietoturvasuosituksia, hallinnoida kyberturvallisuuskäytäntöjä ja tukea päätöksentekoa arvioimalla riskejä ja ehdottamalla parhaita mahdollisia toimenpiteitä.

Tekoälyyn perustuva automaatio häiriötilanteisiin reagoinnissa

Tekoäly ei ole hyödyllinen ainoastaan uhkien havaitsemisessa, vaan myös kyberhäiriöihin reagoinnin automatisoinnissa. Tekoälypohjaiset järjestelmät voivat käynnistää puolustavia toimenpiteitä, kuten vaarantuneiden verkkojen eristämisen, haitallisten IP-osoitteiden estämisen tai varmuuskäytäntöjen aktivoinnin, mikä lyhentää merkittävästi aikaa, joka kuluu kyberhyökkäyksen rajaamiseen ja hallintaan (Kaur et al., 2023).

Haasteet ja huomioitavat seikat

Tekoälyn käyttöönottoon merenkulun kyberturvallisuudessa liittyy haasteita, kuten suurten tietomäärien tarve koneoppimismalleja varten sekä mahdollisuus niin sanottuihin vasta. Tai advesaarisiin hyökkäyksiin (adversarial attacks), jotka kohdistuvat tekoälyjärjestelmiin. Lisäksi tekoälyratkaisut edellyttävät merkittäviä investointeja infrastruktuuriin ja asiantuntemukseen, jotta ne voidaan ottaa käyttöön ja ylläpitää tehokkaasti.

IDS/IPS-, lohkoketju- ja tekoälyteknologioiden integrointi merenkulun kyberturvallisuudessa

Vaikka kukin näistä teknologioista tarjoaa itsenäisiä hyötyjä, niiden integrointi voi muodostaa kokonaisvaltaisen kyberturvallisuusratkaisun merenkulun alalle.

Synerginen uhkien havaitseminen ja torjunta: IDS/IPS-järjestelmien yhdistäminen tekoälyyn voi tehostaa reaaliaikaista uhkien tunnistamista ja niihin reagointia. Tekoäly voi käsitellä IDS-järjestelmien keräämää verkkodataa ja parantaa kykyä tunnistaa monimutkaisia hyökkäysmalleja, jolloin IPS voi toteuttaa tarkempia ja automatisoituja torjuntatoimia.

Lohkoketju muuttumattomana tapahtumalokina: Tekoäly ja lohkoketju voivat yhdessä parantaa häiriötilanteisiin reagointia. Tekoäly voi havaita käynnissä olevan kyberhyökkäyksen, kun taas lohkoketju voi tallentaa kaikki tapahtumat ennen hyökkäystä, sen aikana ja sen jälkeen muuttumattomaan tilikirjaan. Tämä luo kattavan ja väärentämättömän auditointiketjun tutkijoita varten.

Integroitu toimitusketjun suojaus: Yhdistämällä lohkoketjun tiedon eheyden varmistamiseen, tekoälyn uhkien havaitsemiseen ja IDS/IPS-järjestelmät reaaliaikaiseen puolustukseen merenkulun organisaatiot voivat luoda turvallisen ja häiriönsietokykyisen toimitusketjun, joka on suojattu sekä ulkoisilta että sisäisiltä uhilta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että merenkulun ala kokee innovaatioaaltoa ottaessaan käyttöön huipputason teknologioita vastatakseen kasvavaan kyberuhkaympäristöön. Hyödyntämällä kehittyneitä työkaluja, kuten IDS/IPS-järjestelmiä, lohkoketjuteknologiaa ja tekoälyä, merenkulun organisaatiot voivat paitsi vahvistaa kyberturvallisuuttaan myös parantaa toiminnallista tehokkuuttaan ja resilienssiään. Näiden teknologioiden onnistunut käyttöönotto edellyttää kuitenkin huolellista suunnittelua, riittäviä resursseja ja jatkuvaa sopeutumista uusiin ja kehittyviin uhkiin.

Merenkulun kyberturvallisuuden tulevaisuus perustuu näiden huipputeknologioiden integrointiin siten, että ne toimivat yhdessä suojaten alan digitaalisia ja fyysisiä omaisuuseriä yhä verkottuneemmassa toimintaympäristössä.

18. Tapaustutkimus: Maerskin riskienhallintatoimenpiteet

Vuoden 2017 NotPetya-hyökkäyksen analyysi osoitti, että Maersk aliarvioi tuolloin kyberhyökkäyksen riskin ja sen mahdolliset seuraukset. NotPetya-haittaohjelma alkoi levitä yhdestä ainoasta Maerskin tietokoneesta, jossa oli vanhentunut käyttöjärjestelmä eikä se ollut suojattu NotPetyalta (Maersk, 2018). Lisäksi kaikki Maerskin tietokoneet olivat samassa verkossa, mikä mahdollisti haittaohjelman leviämisen jokaiseen koneeseen.

Maerskin IT-johto oli tunnistanut ongelmia ohjelmistopäivityksissä ja ”vanhentuneissa” käyttöjärjestelmissä sekä ”riittämättömässä verkkosegmentoinnissa”. IT-henkilöstö oli suunnitellut ja budjetoinut globaalin verkon tietoturvauudistuksen, mutta suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Koska parannukset eivät olleet keskeisiä suorituskykymittareita IT-johtajien palkitsemisessa, ne eivät edenneet käytäntöön. Tässä mielessä Maerskin kokemus NotPetyasta korostaa tarvetta sille, että yritysten IT-politiikka pysyy jatkuvasti kehittyvien kyberuhkien tasalla (Maersk, 2018).

Koska kaikkia kyberhyökkäyksiä ei voida estää, verkkosegmentointi on keskeinen keino kyberriskien hallinnassa. NotPetyasta teki Maerskille ja muille globaaleille yrityksille erityisen tuhoisan sen kyky kaataa järjestelmiä eri toimistoissa ja jopa eri maissa muutamassa minuutissa, mikä rajoitti merkittävästi IT-henkilöstön mahdollisuuksia koordinoida vastatoimia. Jos Maerskin järjestelmät eivät olisi olleet samassa verkossa, haittaohjelman aiheuttamat vahingot olisivat olleet huomattavasti rajatumpia.

Maerskin käytännöt toimialueen ohjainten (domain controllers) tietojen palauttamisessa perustuivat oletukseen, että ne olivat kaikki synkronoituja. Tämä strategia ei huomioinut tilannetta, jossa kaikki toimialueen ohjaimet vaarantuvat samanaikaisesti, jolloin varmuuskopiota ei olisi ollut tämän kriittisen verkkokerroksen palauttamiseksi. Maerskilla oli onnea, kun yksi toimialueen ohjain oli tilapäisesti pois käytöstä, mutta tapaus osoittaa selvästi, että vahvemmat palvelinvarmistuskäytännöt olisivat hyödyttäneet yritystä. Häiritsevien kyberhyökkäysten aikakaudella reagointimenettelyt ja palautumissuunnitelmat ovat olennaisia osia kokonaisvaltaista digitaalisen riskienhallinnan ohjelmaa

19. Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että kyberturvallisuuden parhaiden käytäntöjen toteuttaminen on välttämätöntä kyberuhkien aiheuttamien riskien minimoimiseksi merenkulun alalla. Kuten tässä kappaleessa on esitetty, kyberturvallisuus on monimuotoinen kokonaisuus, joka kattaa useita osa-alueita riskienarvioinnista ja identiteetin hallinnasta aina kehittyneiden teknologioiden, kuten IDS/IPS-järjestelmien, lohkoketjun ja tekoälyn, hyödyntämiseen. Nämä käytännöt muodostavat vahvan puolustusstrategian, joka auttaa merenkulun organisaatioita ennakoivasti tunnistamaan haavoittuvuuksia, havaitsemaan uhkia ja reagoimaan häiriötilanteisiin nopeasti.

Kolmansien osapuolten riskienarvioinnin merkitystä ei voida liikaa korostaa, sillä merenkulun organisaatiot ovat yhä riippuvaisempia ulkoisista toimittajista ja kumppaneista, joiden tietoturvan taso vaikuttaa suoraan myös omaan turvallisuuteen. Vahvojen identiteetinhallintajärjestelmien sekä etuoikeutettujen käyttäjien hallinnan ja monivaiheisen tunnistautumisen kaltaisten parhaiden käytäntöjen käyttöönotto on keskeistä kriittisen infrastruktuurin ja arkaluonteisen tiedon suojaamisessa luvattomalta käytöltä.

Kyberhygienia on niin ikään olennainen osa tehokasta kyberturvallisuusstrategiaa, erityisesti toimintaympäristössä, jossa inhimillinen virhe on yhä yksi yleisimmistä kyberhäiriöiden syistä. Kyberturvallisuusvastuiden integrointi päivittäiseen toimintaan sekä turvallisuustietoisuuden kulttuurin edistäminen niin aluksilla kuin maissa voi merkittävästi vähentää hyökkäysten todennäköisyyttä.

Huipputason teknologioiden, kuten IDS/IPS-järjestelmien, lohkoketjun ja tekoälyn, rooli korostuu jatkuvasti tarjoten innovatiivisia ratkaisuja merenkulun kyberturvallisuuden vahvistamiseen. Integroimalla nämä teknologiat yhtenäiseksi turvallisuuskehykseksi merenkulun organisaatiot voivat pysyä kehittyvien uhkien edellä ja suojata kriittisiä omaisuuseriään entistä tehokkaammin.

Lopuksi voidaan todeta, että tosielämän tapaukset, kuten Maerskin NotPetya-hyökkäys, korostavat riskienhallintatoimenpiteiden merkitystä vastaavien tapausten ehkäisemisessä tulevaisuudessa. Ottamalla käyttöön nämä kyberturvallisuuden parhaat käytännöt merenkulun organisaatiot voivat rakentaa vahvan puolustuksen kyberuhkia vastaan, parantaa resilienssiään ja turvata globaalin merenkulun tulevaisuuden.