Johdanto merenkulun kyberturvallisuuteen
6. Yleiskatsaus aluksen järjestelmiin
Ennen aluksen järjestelmien tarkempaa käsittelyä on hyvä huomioida, että kauppalaivat toimivat monilta osin itsenäisinä kokonaisuuksina. Aluksilla työskentelee miehistöä ja joissakin tapauksissa ne kuljettavat myös matkustajia, minkä vuoksi ne tarvitsevat useita samoja peruspalveluja kuin maissa sijaitsevat yhdyskunnat. Tällaisia ovat esimerkiksi sähköntuotanto, juomaveden valmistus, majoitus- ja ravitsemispalvelut sekä harmaa- ja mustavesien käsittely.
Laivalla on periaatteessa kolme järjestelmää: potkurijärjestelmä (propulsion system), joka palvelee yksinomaan aluksen liikkumista, apusähköntuotantojärjestelmät ja sähköenergian jakelujärjestelmä.
Lisäksi aluksella on hätäjärjestelmä, joka tuottaa sähköenergiaa varsinaisen sähköntuotantojärjestelmän vikatilanteessa. Sen tehtävänä on varmistaa aluksen välttämättömien toimintojen ja valaistuksen toiminta sekä mahdollistaa häiriöstä kärsineiden järjestelmien uudelleenkäynnistäminen.
Nämä kolme pääjärjestelmää ovat keskenään riippuvaisia, sillä potkurijärjestelmä tarvitsee toimiakseen apujärjestelmien tuottamaa sähköenergiaa pääsähköjakelutaulun kautta.
Aluksi esitellään lyhyesti hankkeessa käytettävä alustyyppien luokittelu. Luokittelun tarkoituksena on jäsentää erilaisia aluksia niiden energiankulutuksen ja käyttötarkoituksen perusteella.
Kuvassa 3 esitetään erikoiskuljetuksiin käytettävien alusten luokittelu. Sota-aluksia ja sukellusveneitä ei käsitellä tässä kurssissa.

Kuva 3: Laivalla tapahtuvan erikoiskuljetuksen alusten luokittelu.
Kauppalaivoissa käytettävät yleisimmät propulsiojärjestelmät voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:
- dieselpropulsio
- höyryturbiinipropulsio
- kaasuturbiinipropulsio
- diesel-sähköinen propulsio
- kaasu- ja höyryturbiinin yhdistävä kombivoimalaitos (combined cycle)
DIESELPROPULSIO
Dieselpropulsio (kuva 4) perustuu yhteen tai useampaan dieselmoottoriin, jotka tuottavat aluksen potkurin tarvitseman mekaanisen voiman. Moottori voidaan kytkeä potkuriakseliin joko suoraan tai vaihteiston kautta. Vaihteiston avulla moottorin korkeampi pyörimisnopeus voidaan sovittaa potkurille paremmin sopivaksi, mikä parantaa propulsiojärjestelmän hyötysuhdetta.


Kuva 4: Diesel propulsio
Suoraan potkuriakseliin kytketyissä järjestelmissä käytetään yleensä hitaasti pyöriviä, kaksitahtisia dieselmoottoreita, joiden pyörimisnopeus on tyypillisesti noin 90–130 rpm. Tällainen propulsioratkaisu on yleinen erityisesti öljytankkereissa, irtolastialuksissa, yleislastialuksissa ja konttialuksissa.


Kuva 5: Dieselpropulsio, joka on kytketty potkuriin vaihteiston kautta.
Vaihteiston kautta potkuriin kytketyssä dieselpropulsiossa (kuva 5) käytetään yleensä nelitahtisia keskinopeita dieselmoottoreita, joiden pyörimisnopeus on tyypillisesti noin 500–600 rpm. Näissä järjestelmissä käytetään usein säätölapapotkureita, joiden lapakulmaa voidaan muuttaa käytön aikana. Tällaisia moottoreita käytetään muun muassa lautoissa, matkustaja-aluksissa ja joissakin yleislastialuksissa. Keskinopeiden moottoreiden paino on tyypillisesti selvästi pienempi kuin hitaasti pyörivien kaksitahtimoottoreiden.
Yli 90 % maailman kauppalaivastosta käyttää pää- ja apumoottoreissaan öljynjalostuksesta saatavia polttoaineita, kuten raskasta polttoöljyä (HFO) ja meridieselöljyä (MDO). Hitaasti pyörivien kaksitahtisten dieselmoottoreiden ominaiskulutus on tyypillisesti noin 180–190 g/kWh ja keskinopeiden nelitahtimoottoreiden noin 190–220 g/kWh.
Suoraan tai vaihteiston kautta potkuriin kytketyt dieselmoottorit tuottavat pääasiassa aluksen propulsioon tarvittavan tehon. Aluksen sähköenergian tarve katetaan yleensä erillisillä generaattoriyksiköillä, joissa dieselmoottori pyörittää vaihtovirtageneraattoria.
Dieselpropulsio on edelleen maailman kauppalaivaston yleisin propulsioratkaisu, ja sen osuus on erittäin merkittävä.
HÖYRYTURBIINIPROPULSIO
Kuvassa 6 esitetään höyryturbiinipropulsion toimintaperiaate ja järjestelmän työkierto. Kattiloissa tuotettu höyry johdetaan korkea-, keski- ja matalapaineturbiineille, joissa höyryn energia muutetaan mekaaniseksi energiaksi. Turbiinit pyörivät suurella nopeudella, minkä vuoksi niiden tuottama teho välitetään potkurille alennusvaihteiston kautta. Vaihteiston tehtävänä on sovittaa turbiinien korkea pyörimisnopeus potkurille sopivaksi.
Höyryturbiinijärjestelmän etuna on polttoainejoustavuus, sillä kattiloissa voidaan hyödyntää nestemäisiä, kaasumaisia ja joissakin tapauksissa myös kiinteitä polttoaineita. Dieselmoottoreihin verrattuna järjestelmän haittapuolena on kuitenkin yleensä suurempi ominaispolttoaineenkulutus ja heikompi hyötysuhde.
Höyryturbiinipropulsiota on käytetty erityisesti LNG-kuljetusaluksissa, joissa lastista luonnollisesti höyrystyvää kaasua eli boil-off-kaasua voidaan hyödyntää kattiloiden polttoaineena.

Kuva 6: Höyryturbiinipropulsion rakenne
KAASUTURBIINIPROPULSIO
Kuvassa 7 esitetään merikäyttöinen kaasuturbiinipropulsiojärjestelmä, joka toimii Braytonin syklin mukaisesti. Matalapaineturbiini on kytketty potkuriin alennusvaihteiston kautta, jonka tehtävänä on sovittaa turbiinin korkea pyörimisnopeus potkurille sopivaksi.
Kaasuturbiinipropulsiota käytetään yleisemmin sota-aluksissa kuin kauppalaivoissa, sillä sen polttoaineenkulutus on usein dieselmoottoreita suurempi. Järjestelmän etuna ovat kuitenkin hyvä teho-painosuhde ja teho-tilavuussuhde, minkä ansiosta suuresta tehosta voidaan huolimatta säilyttää suhteellisen kompakti ja kevyt rakenne.

Kuva 7: Kaasuturbiinipropulsion rakenne
DIESEL-SÄHKÖ PROPULSIO
Kuvissa 8a, 8b ja 8c esitetään diesel-sähköisen propulsiojärjestelmän toimintaperiaate. Järjestelmässä aluksen potkureita pyörittävät sähkömoottorit, jotka on kytketty suoraan tai muun voimansiirron kautta potkureihin.
Propulsioon sekä aluksen muihin järjestelmiin, apulaitteisiin, kansikoneisiin ja valaistukseen tarvittava sähköenergia tuotetaan useilla dieselgeneraattoreilla. Näin sama sähköntuotantojärjestelmä palvelee sekä aluksen propulsiota että muita sähköä tarvitsevia toimintoja.
Dieselgeneraattoreissa dieselmoottorit pyörittävät sähkögeneraattoreita. Moottorit ovat tyypillisesti keskinopeita nelitahtimoottoreita, ja ne voivat järjestelmästä riippuen käyttää nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita. Diesel-sähköistä propulsiota käytetään yleisesti esimerkiksi risteilyaluksissa sekä aluksissa, jotka tarvitsevat dynaamista paikannusta (DP).



Kuva 8: Diesel-sähköisen voimansiirron yleispiirros
kaasu- ja höyryturbiinin yhdistävä kombivoimalaitos
Yhdistetyissä propulsiojärjestelmissä hyödynnetään kahta eri voimantuottotapaa samassa aluksessa. Tyypillisiä ratkaisuja ovat esimerkiksi CODOG (Combined Diesel or Gas), COGOG (Combined Gas or Gas), COGAG (Combined Gas and Gas), CODAG (Combined Diesel and Gas) sekä COGES (Combined Gas, Electric and Steam).
Näitä järjestelmiä käytetään erityisesti aluksissa, joissa tarvitaan suurta tehoa mutta konehuoneen tila on rajallinen. Yhdistettyjä propulsioratkaisuja voidaan käyttää esimerkiksi nopeissa aluksissa, risteilyaluksissa ja sota-aluksissa.
Kuvassa 9 esitetään CODAG-järjestelmä, jossa dieselmoottorit ja kaasuturbiini on yhdistetty potkureihin ja vesisuihkupropulsioon vaihteistojen kautta. Normaalissa risteilynopeudessa alus käyttää dieselmoottoreita ja perinteisiä potkureita. Kun tarvitaan suurempaa nopeutta ja tehoa, kaasuturbiini otetaan käyttöön tukemaan propulsiota ja lisäämään vesisuihkujärjestelmän tuottamaa työntövoimaa.

Kuva 9: Kaasuturbiinipropulsio yhdistettynä höyryturbiiniin
Kuvassa 10 esitetään CODAG-propulsiojärjestelmä, jossa käytetään sekä kaasuturbiineja että dieselmoottoreita. Molempien moottorityyppien korkea pyörimisnopeus sovitetaan potkureille sopivaksi alennusvaihteiston avulla.
CODAG-järjestelmää ei kuitenkaan tule sekoittaa varsinaiseen yhdistettyyn kiertoon (combined cycle). Yhdistetyssä kierrossa moottorien tai kaasuturbiinien pakokaasujen hukkalämpöä hyödynnetään höyryn tuottamiseen, jota voidaan käyttää höyryturbiinissa. CODAG-järjestelmässä tällaista hukkalämmön hyödyntämistä ei lähtökohtaisesti tapahdu.

Kuva 10: Kaasuturbiinipropulsio yhdistettynä höyryturbiiniin nopeuden alennusvaihteiston kanssa
Kuvassa 11 esitetään yhdistetyn kierron propulsiojärjestelmä, joka muodostuu kahdesta toisiinsa liittyvästä kierrosta: kaasuturbiinikierrosta ja höyrykierrosta.
Polttoaine syötetään ensisijaisesti kaasuturbiinikierrossa. Sen pakokaasujen sisältämä lämpöenergia otetaan talteen lämmöntalteenottojärjestelmällä ja hyödynnetään höyryn tuottamiseen. Tuotettu höyry johdetaan höyryturbiiniin, jolloin pakokaasujen hukkalämpö saadaan osaksi energiantuotantoa. Tämän ansiosta koko järjestelmän hyötysuhde voi nousta yli 50 prosenttiin.
Kaasu- ja höyryturbiinit voidaan kytkeä sähkögeneraattoreihin, jotka tuottavat aluksen järjestelmien tarvitsemaa sähköenergiaa, tai niitä voidaan hyödyntää myös suoraan propulsiossa.
Yhdistetyn kierron ratkaisuja voidaan käyttää erilaisissa aluksissa moottorien ja kaasuturbiinien pakokaasujen lämpöenergian hyödyntämiseen. Vastaavia ratkaisuja on käytetty jo pitkään esimerkiksi öljytankkereissa, joissa päädieselmoottorien pakokaasujen lämpöä on hyödynnetty höyryn tuottamiseen. Höyryllä on voitu käyttää turbiinia, joka puolestaan on pyörittänyt sähkögeneraattoria.
Järjestelmässä käytettävä polttoaine voi olla nestemäistä tai kaasumaista.

Kuva 11: Yhdistetyn syklin propulsiojärjestelmä
Kuvassa 12 esitetään yhdistetyn kierron kaasu- ja höyryturbiinijärjestelmä (COGES), jossa turbiinien tuottama energia muunnetaan sähköksi generaattoreiden avulla. Sähköä käytetään propulsiomoottoreiden sekä aluksen muiden sähköjärjestelmien tarpeisiin. COGES-järjestelmää voidaan käyttää erityisesti risteilyaluksissa, joissa propulsio perustuu sähkömoottoreihin.

Kuva 12: Yhdistetyn syklin kaasuturbiinivoimalaitos
Kuvassa 13 esitetään graafi, jossa vertaillaan aluksissa käytettävien eri moottorityyppien suorituskykyä ja tehoa. Vertailussa ovat mukana sekä nestemäisiä että kaasumaisia polttoaineita käyttävät moottorit.

Kuva 13: Eri moottorityyppien tehon ja suorituskyvyn graafinen vertailu
Apujärjestelmät sähköntuotantoon aluksella
Aluksen apuvoimajärjestelmien tehtävänä on tuottaa sähköenergiaa aluksen eri järjestelmien ja toimintojen tarpeisiin. Sähköä tarvitaan esimerkiksi valaistukseen, ilmastointiin, hotellipalveluihin, harmaa- ja mustavesien käsittelyyn, juomaveden tuotantoon, jäähdytysjärjestelmiin, ohjausjärjestelmiin sekä erilaisiin konehuoneen laitteisiin. Joissakin aluksissa apuvoimajärjestelmä voi tuottaa sähköä myös propulsiojärjestelmän tarpeisiin. Ilman toimivaa sähköntuotantoa suuri osa aluksen keskeisistä toiminnoista ei olisi käytettävissä.
Kuvissa 8a ja 8b esitetään esimerkkejä aluksen sähköntuotantojärjestelmistä. Generaattoreiden tuottama sähköenergia johdetaan pääjakotaululle, josta se jaetaan edelleen aluksen eri järjestelmille.
Pääjakotaulu
Pääjakotaulu (Main Switchboard, MSB) on keskeinen osa aluksen sähkönjakelujärjestelmää. Se yhdistää sähköä tuottavat generaattorit ja sähköenergiaa käyttävät järjestelmät. Sähköä kuluttavat esimerkiksi sähkömoottorit, pumput, puhaltimet, valaistus, ilmastointi ja muut aluksen laitteet.
Sähköjärjestelmän vikatilanteet on tärkeää pystyä eristämään nopeasti, jotta vika ei leviä muihin samaan verkkoon liitettyihin järjestelmiin. Ilman asianmukaista suojausta esimerkiksi yksittäinen oikosulku voisi pahimmillaan johtaa laajaan sähkökatkokseen aluksella.
Tämän vuoksi pääjakotauluissa ja muissa sähkönjakelupaneeleissa käytetään erilaisia suoja- ja turvalaitteita. Niiden tehtävänä on rajata vikatilanteet mahdollisimman pienelle alueelle, turvata laitteiden toiminta sekä suojata henkilöstöä sähköön liittyviltä vaaroilta.

Kuva 14: Pääjakotaulu konehuoneessa.
Kuvassa 14 esitetään konehuoneen valvomossa sijaitseva pääjakotaulu.
Kuvassa 15 esitetään aluksen sähkönjakelujärjestelmän kaavio, jossa näkyvät sähköä tuottavat generaattorit sekä järjestelmään liitetyt kuluttajat.

Kuva 15: Sähköjakelupiirin kaavio
Automaattiohjauksella varustettu alus

Kuva 16: Energialähteiden ja laivan propulsiolle suunnatun järjestelmän välinen tiedonvaihto
1960-luvun lopulta lähtien alusten koko on kasvanut muun muassa globalisaation ja merikuljetusten mittakaavaetujen seurauksena. Suuremmilla aluksilla voidaan kuljettaa enemmän rahtia kerralla ja siten pienentää kuljetettavan tavaran yksikkökustannuksia. Samalla alusten automaatio on lisääntynyt, ja erilaisia säätö- ja ohjausjärjestelmiä on otettu käyttöön toiminnan hallinnan helpottamiseksi sekä tehokkuuden parantamiseksi.
Alusten automaatiojärjestelmät toimivat perinteisesti pääasiassa aluksen sisäisessä verkossa. Tällöin esimerkiksi energiantuotantoon, propulsioon ja muihin teknisiin järjestelmiin liittyvä tiedonsiirto tapahtuu aluksen sisällä, kuten kuvassa 16 esitetään. Järjestelmiin pääsevät käsiksi vain henkilöt, joille on myönnetty tarvittavat käyttöoikeudet. Sisäisiin järjestelmiin liittyy kuitenkin myös riskejä, kuten virheellinen käyttö, tahattomat häiriöt tai tahallinen väärinkäyttö.
Digitalisaation myötä alusten järjestelmät ovat yhä useammin yhteydessä myös aluksen ulkopuolisiin järjestelmiin ja maissa sijaitseviin toimintoihin. Kuvassa 17 esitetään esimerkki tilanteesta, jossa aluksen järjestelmistä välitetään tietoa satelliittiyhteyden kautta maissa sijaitseviin järjestelmiin. Ulkoiset tietoliikenneyhteydet mahdollistavat muun muassa etäseurannan ja tiedonvaihdon, mutta samalla ne lisäävät kyberturvallisuuteen liittyviä riskejä. Puutteellisesti suojattuihin järjestelmiin voidaan pyrkiä tunkeutumaan ulkopuolelta, mikä voi johtaa tietojen vaarantumiseen, järjestelmien toiminnan häiriintymiseen tai pahimmillaan aluksen turvallisuuteen vaikuttaviin tilanteisiin.

Kuva 17: Laivojen digitalisaatio