2. Autonomiset prosessit ja automaation riskit

SS Ideal X oli ensimmäinen kaupallinen konttialus. Se muutettiin toisen maailmansodan aikaisesta öljytankkerista konttialukseksi Pan-Atlantic Steamship Company -yhtiölle. Ideal X:n lastikapasiteetti oli 58 konttia. Sen ura merenkulun logistiikassa päättyi vuonna 1965, kun tämä uudenlaisen merenkulun kärkinimi romutettiin.

A large ship in the water

AI-generated content may be incorrect.

Kuva 19: SS Ideal X 

(Kuva: Malcolm McLean, Pan-Atlantic Steamship Company 26.4.1956)

 

On yleisesti tiedossa, että konttialan kehitys on ollut valtava Ideal X:n ajoista lähtien. Nykyään suurin konttialus on MSC Irina. Sen 399 metrin runkopituus ja 61,3 metrin leveys mahdollistavat huikean 24 346 TEU:n lastikapasiteetin (Transport Equivalent Unit).

 

A ship in the water

AI-generated content may be incorrect.

Kuva 20: MSC Irina 

(Kuva: Orbits hub Technology Private Ltd., 2024)

 

Silti kaupalliset vaatimukset yhdistävät edelleen Ideal X:lle ja MSC Irinalle asetettuja suunnittelu- ja toimintarajoja. Uuden suunnitelman hylkäämisen nopein tapa on, jos sen taustalla ei ole todettua liiketoimintalaskelmaa. Kun keskustelu pyörii autonomisten alusten mahdollisuudesta, on hyvä muistaa, että ihminen laskeutui kuuhun etäohjauksella, mutta lennolla ja laskeutumisessa oli useita hallintajärjestelmiä. Vain lyhyen ajan itse kuuhun laskeutumisvaiheessa ohjaaja ohjasi moduulia paikallisesti. Muu osa lennosta toteutettiin Apollo-ohjaustietokoneen avulla. Ohjaustietokoneessa oli rajapinnat aluksen navigointiin ja hallintaan. Tämä kaikki oli suunniteltu, käytetty ja todettu toimivaksi jo vuonna 1966. Siksi voimme perustellusti sanoa, että autonomisten alusten puuttuminen ei johdu teknologiasta. Jotta voimme ymmärtää paremmin autonomisen aluksen kaupallisen tapauksen perusteita, meidän täytyy perehtyä siihen liittyviin riskeihin.

Riskin määritelmä on todennäköisyys kerrottuna seurauksilla. Mitä suurempi todennäköisyys ja mitä vakavammat seuraukset, sitä suurempi riski on. Riskienhallinnan perusidea on vähentää todennäköisyyttä, vähentää seurausten vakavuutta tai tehdä molempia. Risksit ilmenevät monissa eri muodoissa ja kategorioissa. Alla oleva lista esittelee joitakin merenkulussa yleisesti tunnistettuja riskejä.

 

Kuva 21: Yleisesti tunnistetut riskit merenkulun ympäristöissä

(Lahtinen, 2025)

 

Näiden riskien vähentäminen edellyttää kokonaisvaltaisia riskienhallintastrategioita, teknologia-investointeja sekä henkilöstön säännöllistä koulutusta. Edellä olevassa riskilistassa kyberturvallisuus mainitaan viimeisenä. Kuitenkin merenkulun prosessien hallinnassa IT-järjestelmien roolin kasvu on tehnyt lähes kaikesta alttiin kyberturvariskeille. Alukset ovat verkossa reaaliaikaista koneiden kunnonvalvontaa varten. Säädata perustuu tekoälyn tukemiin sääanalyyseihin ja aiempaan reittikokemukseen. Alusten navigointijärjestelmät päivittyvät verkon kautta ja perustuvat täysin digitaalisesti tuotettuihin ja esitettyihin käyttöliittymiin. Toimitusketjuja seurataan ja säädetään reaaliaikaisesti optimointiohjelmistojen ja tekoälyn avulla. Jos tarkoituksena olisi vahingoittaa merenkulun toimitusketjua, kyberturvallisuus vaikuttaa erinomaiselta vaihtoehdolta, sillä IT-järjestelmät ovat mukana kaikessa nykyaikaisessa merenkulussa. Myös hyökkäämistahto on keskeinen tekijä kyberturvallisuuden riskienhallinnassa.

Riskienhallinnassa käytetään kahta termiä: turvallisuus (safety) ja turvasuojaus (security). Näitä käytetään usein synonyymeinä, mutta ne tarkoittavat eri asioita, erityisesti merenkulun kaltaisissa konteksteissa. Näiden käsitteiden välillä on selkeä ero.

Ensinnäkin turvallisuus tarkoittaa ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamista vahingossa tapahtuvilta vaaroilta tai vahingoilta. Se keskittyy onnettomuuksien ehkäisyyn ja operaatioihin liittyvien riskien minimointiin. Tämä sisältää toimenpiteitä, kuten koulutuksen, laitteiden huollon, turvallisuusprotokollat ja työturvallisuusmääräysten noudattamisen. Esimerkkejä ovat pelastusliivien saatavuus ja kunnossapito, säännölliset pelastusharjoitukset sekä liukastumisten ja putoamisten ehkäisy aluksella.

Toisaalta suojaus tarkoittaa ihmisten, omaisuuden ja tiedon suojaamista tahallisilta uhkilta tai haitallisilta toimilta. Se keskittyy tarkoituksellisten vahinkojen, kuten varkauden, sabotoinnin tai terrorismiin liittyvien uhkien, ehkäisyyn. Tämä sisältää toimenpiteitä rikollista toimintaa, luvattomia pääsyjä ja muita uhkia vastaan. Esimerkkejä ovat kulunvalvontajärjestelmät, taustatarkistukset henkilöstölle sekä valvontakamerat epäilyttävän toiminnan havaitsemiseksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että turvallisuus tarkoittaa tahattoman vahingon estämistä, kun taas suojaus tarkoittaa tahallisen vahingon estämistä. Molemmat ovat välttämättömiä yksilöiden ja omaisuuden suojaamiseksi, erityisesti riskialttiissa ympäristöissä, kuten merenkulussa. Voidaan myös sanoa, että turvallisuus liittyy sisäisiin uhkiin, kun taas suojaus liittyy ulkoisiin uhkiin. Sisäisiä uhkia voidaan hallita omalla käyttäytymisellä ja esimerkiksi koulutuksella, kun taas ulkoisiin uhkiin voidaan valmistautua ennakolta.

Kun merenkulun ala ottaa yhä enemmän käyttöön autonomisia järjestelmiä, vahvat kyberturvallisuustoimet ovat välttämättömiä kehittyviä uhkia vastaan, turvallisen toiminnan varmistamiseksi ja merenkulun toimintojen eheyden turvaamiseksi. Tämä edellyttää proaktiivista otetta, jatkuvaa valvontaa ja alan laajuista yhteistyötä. Siirtymä kohti yhä autonomisempia järjestelmiä saattaa jopa vähentää kyberturvariskejä, koska ihmisten vuorovaikutus, joka usein lisää riskejä, vähenee.